Sähkömagneettinen virtausmittari

Sähkömagneettiset virtausmittarit perustuvat Faradayn periaatteeseen, jonka mukaan magneettikentän läpi kulkeva johdin synnyttää potentiaalin, joka on kohtisuorassa kenttää vastaan.

Virtausputki on kahden laipan ja kahden kelan ympäröimä. Kelojen läpi kulkevan sähkövirran synnyttämä magneettikenttä aiheuttaa elektrodeissa potentiaalieron, joka on verrannollinen mitattavaan virtaukseen.

WIKA-signaalimuunnin, joka on joko kiinnitetty suoraan laitteeseen tai erotettu siitä (esim. malli FLC-608), tuottaa virran magneettikelan syöttämiseksi, havaitsee elektrodien välisen potentiaalieron, käsittelee signaalin virtauksen laskemiseksi ja huolehtii yhteydenpidosta ulkoisten ohjausjärjestelmien kanssa.

Magneetti-induktiivisissa virtausmittareissa ei ole liikkuvia sisäisiä osia, joten niiden painehäviö on erittäin pieni. OIML R-49 sallii enintään 630 mbar:n painehäviön, kun virtausnopeus on noin 8 m/s.

FLC-2300-mallin virtausputkessa on kartiomainen profiili, jonka läpi virtaus kiihtyy ja elektrodien signaali vahvistuu. Tämän erityisominaisuuden ansiosta FLC-2300-mallin virtausmittarin painehäviö on alle 250 mbar nopeudella 8 m/s.

Kun virtausnopeus on alle 1 m/s, painehäviö on aina alle 10 mbar.

Virtausputken kartiomainen profiili mahdollistaa joustavan käytön useilla eri käyttöalueilla, koska virtaussuuntaan ei tarvita virtaussuuntaan meneviä juoksuja.

Huoltovapaa mittauslaite soveltuu käytettäväksi kuiluissa, maanalaisissa sovelluksissa ja myös pysyvästi veden alle upotettuna.

Hyvin pienet virtausmäärät voidaan mitata tarkasti ja toistuvasti, jopa vaikeissa sovelluksissa, joissa väliaineessa on kiinteitä komponentteja.